|
3.OULU-VALO
Eivät auttaneet Jemon syöksy, Sussen takakenttälyönnit kuin Junnun hyvät pienetkään, kun Oulu ratkaisi kokemuksellaan karsintasarjan voitoin 3-0. Oulun kotikentällä Raksilassa pystyimme antamaan tiukan vastuksen ja tarjoamaan yleisölle viihdykettä koko rahan edestä. Vierailumme venyi tällä kertaa aina supervuoropariin asti. Lopputulos 2-1 (2-3, 4-1, 1-0). Palkinnot pokkasivat Saija (I) ja Heidi (II).
- Heidi -
VIERASKYNÄ: LISÄÄ VALOA KANSALLE
Tappio Oululle ajoi Valon naiset selkä seinää vasten
Aurinko hymyili Yrttisuon pesispyhätössä, kun Jyväskylän Valo kohtasi kotikonnuillaan Oulusta Kuokkalaan kärränneen Lipottarien joukkueen. Hymy tosin oli piilossa sadepilvien takana.
Pilvien taakse ja sateen keskelle jäi myös valoisa toive oululaisesta päänahasta ja taistelusta supersarjapaikan säilyttämisestä. Kentän kaiuttimista ilmoille kajahtanut Scorpionsin Rock You Like A Hurricane haastoi hurjaan taistoon voitosta, mutta harmillisesti vastapalloon tuli löyhän tuulen tapaan 0 – 2 (6 – 9, 1 – 3 ). Kotipesässä Kirves heilui ja kentän laidalla Lintula puhalsi sepelkyyhkyn tapaan.
Peli alkoi valolaisittain lupaavasti, kun Henriikka Mutikainen löi ottelun ensimmäisen juoksun ja kotijoukkue otti kiinnityksen jaksovoitosta. Oulu kuitenkin nokitti heti ensimmäisen tasoittavassa ja nappasi 1 – 3 -johtoaseman. Kolmanteen vuoropariin asti peistä taitettiin tasapäisesti, kunnes kolmannen vuoroparin tasoittavassa Lipottaret nykäisi karusti tilanteeseen 4 – 9, Valon suotuisalla avustuksella. Neljännen vuoroparin alkuun Valo sai Lipottarien lukkarin väärillä kaksi juoksua, mutta se oli laiha lohtu.
Toinen jakso alkoi kelin kirkastuessa ja Valon ”virallisen” valokuvaajan, M.A. Siukosen, lipuessa Muuramesta kentän laidalle tähystämään. Pelillisesti toinen jakso eteni saman trendin mukaan kuin ensimmäinen jakso – tosin vähäjuoksuisemmin. Takkiin tuli: 1 – 3. Valitettavasti.
Valon pelissä on parhaimmillaan ainesta vaikka mihin. Lupauksen aiheita oli nytkin, mutta turhat räpellykset ja ainakin maallikko-pesäpalloilijan silmiin oudot peluutukset/ ratkaisut aiheuttivat kysymyksiä. Yksinkertainen pelinseuraaja kaipasi myös sitä kaksinkertaista iloisuutta, energiaa ja valoa, jota kauden alussa oli nähtävissä. Pitkä kausi, sade ja tappiot luonnollisesti laskevat myönteisen energistä voitontahtoa, mutta ehkäpä juuri tällaisessa tilanteessa valmentajilta ja joukkueenjohdolta odottaisi näkyvää tsemppausta ja hengenluontia, johon pelaajien ohella myös yleisö voisi lähteä mukaan.
Valo voittaa Lipottaret lauantaina Oulussa varmasti, jos jokainen joukkueen ydinryhmässä aidosti siihen uskoo ja 100 %:sti sitä tahtoo. Toivon kaudelle 2010 kunniakasta päätöstä myös kaikkien niiden valolaisten seuraihmisten puolesta, jotka tunteja ja hikipisaroita kaihtamatta ovat mahdollistaneet supersarjapelaamisen Yrttisuolla. Lisää Valoa kansalle, myös ensi vuonna!
*Valon I-palkinto: Hanne Kähtävä
*Valon II-palkinto: Saija Koski
-vieraskynä-
1. Oulu-Valo: Tiukka tappio
Sunnuntaina suunnattiin sateiseen Ouluun. Ratkaisu siirtyi aina toiseen kotariin asti, jonka Oulu sitten lopulta vei.
Peliin päästiin hyvin mukaan heti hutunkeitosta lähtien. Sussen komea koura takasi meille toivotun aloituksen ulkona. Ekassa sisävuorossaan Oulu ei saanut yhtään kolmostilannetta aikaiseksi, kun taas me saimme avattua juoksutilimme Sussen ja Saanan lyönneillä. Oulu sai kuitenkin tasoitettua tilanteen ja viimeiseen sisävuoroomme lähdimme tasatilanteessa. Jakso ratkesi Saanan huikeaan kolmosjatkepuhkaiseen, jolla saimme tarvittavan juoksun.
Toisella jaksolla saimme huikean alun, sillä tehtailimme ensimmäisessä sisävuorossamme kolme juoksua. Hiipikö pelipaitoihimme se kuuluisa hyvän olon tunne vai mikä, mutta siihen toisen jakson hyvät suorituksemme oikeastaan jäivätkin. Kaveri tuli rinnalle ja ohi ja suunta supervuoroon. Superissa molemmat tekivät yhden juoksun, joten ratkaisua lähdettiin hakemaan kotarista. Kotari meni lopulta Oululle 4-3.
Palkinnot menivät kaksi juoksua lyöneelle ja ulkona tehokkaasti pelanneelle Saanalle (II) ja taktisilla väärillä ja huikeilla tolpilla hyvin Oulun sisäpeliä sotkeneelle Tainalle (I).
Vaikka tappio tulikin, lähdemme keskiviikon kotipeliin luottavaisin mielin. Tarvitaan vaan pikkusen lisää huolellisuutta tekemiseen niin sisällä kuin ulkonakin, niin Oululla on tiukat paikat. Kotiyleisön tuki tulee nyt todellakin tarpeeseen, joten kaikki kannustamaan Valottaret voittoon.
Seuraava ottelu pelataan Yrttisuolla keskiviikkona 25.8. klo 17.30 alkaen. Tervetuloa!
- Marre -
3. Valo-ViU 2-0 (3-0, 4-1)
Viinijärvelle menivät pisteet 2-0. Ensimmäinen jakso meni Viinijärvelle 3-0 ja toinen 4-1. Saija Koski palkittiin parhaana ja Maria Kitola toiseksi parhaana pelaajana valolaisista. Peli oli tasaista vääntöä, johon valolaiset eivät vain löytäneet tilanteita. Sisäpeli oli hieman jäissä ja pienet töppäilyt ja ajatuskatkokset Valolta olivat liikaa. Viinijärvi suoritti muutamia loistavia välilyöntejä ja pari tuurilyöntiäkin ja säilytti sarjapaikkansa. Valon yhden juoksun löi Heidi Hänninen ja toi Susanna Riekkinen. Hyvää harjoitusta olivat nämä kolme peliä ja nyt kokeneempina ja toivottavasti uudet kujeet mielessä Oulua vastaan!
- Häde -
2. Valo-Viu 0-2 (4-5, 1-2)
Toiseen pudotuspeliin lähdettiin avarin mielin, koska torstaina Viinijärvellä oli peli jo auennut ja näppejä jäi kaivelemaan voitto. Peli olikin niin tasainen tällä kertaa, että valolaisilla jäi hampaan koloon taas parin juoksun häviö.
Ensimmäisellä jaksolla annettiin, siis kyllä annettiin, kaverille heti alkuun 4 juoksun kaula. Pelijohdon oli jopa pakko ottaa heti alkuun aikalisä ja heittää tyttöjen niskaan hiukan kylmää vettä herätykseksi. Siitähän tyttäret heräsivät ja tekivät ripeästi kolme paloa, ja näin päästiin itse näyttämään vinkkulaisille, että millaista lyöntivoimaa meiltä löytyy.
Meidän ensimmäisellä sisävuorolla saatiinkin kirittyä kaulaa 2-4, ja heti toisella sisävuorolla noustiin hienosti tasoihin ja oltiin erinomaisesti pelissä mukana.
Sisäpeli pyörikin mallikkaasti aina koko kierroksen ympäri ja erinomaisesti pelannut ”kakkoskärki” näytti kuinka peliä pyöritetään. Riekkinen-Moilanen-Honkanen-Kerkelä-Siekkinen-akseli teki näyttäviä vaihtoja, kotiutuksia ja tuotuja juoksuja. Kuitenkin harmittavasti ViU veti pidemmän korren ja voitti ensimmäisen jakson 4-5.
Niinpä toiselle jaksolle lähdettiin härkäpäisenä hakemaan pelin pitkittämistä supervuoroon. Molempien joukkueiden erinomaisesti ulkopelit olivat vaikea ohittaa ja toinen jakso olikin erittäin tasainen ja pitkään mentiin tasalukemissa 1-1. Kuitenkin harmittavasti harhaheitolla Vinkku pääsi johtoon 1-2. Ja kovasta yrityksestä ja erinomaisesta pelistä huolimatta Viininjärvi vei 2 pistettä.
Palkintoraati oli valinnut palkittavaksi (I) Saijan, joka löi yhden ja ahersi polttolinjallaan taas tasaisen varmasti ja (II) erinomaista ulkopeliä sekä sisäpeliä jatkuvasti esittävän Saanan. Muuten pelaajista haluan nostaa tietenkin Jemon loistavan tuodun juoksun ja hänen syöksynsä. Taitaa Jeipella olla edelleen hiekkaa hiuksissa ja poskissa ja Tainan erinomaisen aherruksen lautasen äärellä ja hienon sisäpelin. Pelattiin koko joukkueena tasaista ja hyvää peliä.
Huomenna sunnuntaina on meillä veitsi kurkulla kun Viininjärvelle katkolla olevasta ottelusarjasta pelataan kolmas kohtaaminen. Eli Viu:lle voitot 0-2.
- Sarppa-
1. Viu - Valo 2 - 0 (7 - 1, 4 - 1)
Ensimmäinen pudotuspelikamppailu käytiin helteisissä merkeissä Viinijärvellä. Pelissä oli aistittavissa voiton tärkeys ja sitä myöten peli oli hieman tukkoista puolin ja toisin. Ottelu alkoi lupaavasti ulkokentän tehdessä kolmesta ensimmäisestä lyöjästä palot, mutta eihän se meidänkään sisäpeli lähtenyt rullaamaan toivottuun tapaan. Vinkkulaiset saivat toisessa sisävuorossaan lyöntihanat auki ja juoksuja tuli peräti 5 kpl. Saija löi vapaalla kolmosjatkelyönnillään meidän ainokaisen juoksun, eikä loppujaksossa tapahtunut enää mitään ihmeitä ja jaksovoitto menikin Vinkulle 7-1.
Toinen jakso alkoi taas hyvin, kun sisäpelissä päästiin kierros läpi ja saatiin yksi juoksukin harhaheitolla. Viinijärveläiset vastasivat kuitenkin takaisin muutamalla läpärillä ja siinä olikin toisen jakson juoksut 4-1. Silja-Seppo pelasi kauden parhaan ottelunsa lyöden 7 kärkkäriä ja sai 2-palkinnon. Saija liikkui ulkokentällä tuttuun tapaan laajalti ja sai 1-palkinnon. Tytöt saivat viedä kotiin tuliaisina kotitalouskuivurit. Maria mainittakoon vielä näyttävien ja varmojen vaihtolyöntiensä kanssa. Pelistä jäi harmittamaan se, ettei olisi paljoa tarvinnut tehdä toisin, niin voitto olisi ollut lähellä. Mutta niinhän ne syksypelit menevät aina tiukille. Ei muuta kun tsemppaamaan uuteen koitokseen!
- Henu -
Viimeistä vietiin...
Runkosarjan viimeisessä pelissä vastaan asettui Lapua. Helteisen sunnuntai-iltapäivän kamppailusta saldona 0 pistettä ja ämpärikaupalla hikeä.
Ensimmäisellä jaksolla kuuma keli aiheutti Valottarille ajoittaisia nukahteluja, mikä näkyi pallojen sirvahteluina ja merkkivirheinä. Vastustajaa nihkeä pelikeli ei tuntunut haittaavan, vaan Lapua takoi juoksuja tasaisesti jokaisessa vuoroparissa. Valon ensimmäisen jakson sytyttäjänä toimi Jenna Moilanen, jonka upeilla lyönneillä syntyi 3 juoksua. Sisäpelin ollessa pienoisessa lukossa ensimmäinen jakso Lapualle selvin lukemin 4-11.
Toisen jakson pienistä kokoonpanomuutoksista huolimatta jatkui sama meno kuin ensimmäiselläkin jaksolla. Pallot tuntuivat polttelevan räpylöissä ja Lapuan lukkari Sirpa Pollari sekoitti sisäpeliämme minkä kerkesi. Kovasta yrittämisestä ja venymisistä huolimatta toinen jakso Lapualle 0-10. Toki peliin kuitenkin mahtui hienojakin suorituksia, mutta tasaisuutta kaivataan edelleen. Valon pelaajista palkinnon arvoisesti kunnostautuivat Saija Koski ( II ) sekä loistavaa sisäpeliä sekä haamu venymisiä esittänyt Jenna Moilanen ( I ).
Tästä Valon pelaajien matka jatkuu kohti karsintoja, joissa vastaan asettuu Viinijärvi. Ensimmäinen karsintapeli pelataan Viinijärvellä torstaina 12.8.
-Silja-
SiiPe – Valo
Hyvin taisteltiin SiiPeä vastaan, mutta ei silti saatu pisteen pistettä tuotua Jyväskylään. Salamavalojen loisteessa ja ukkosen jyrinässä käyty tasainen kamppailu päättyi lopulta SiiPen 2-0 voittoon.
Ekalla jaksolla annettiin heti ekassa vuoroparissa aika paljon etumatkaa vastustajalle. Läpilyönneillä ja harhaheitolla annettiin tilanteeksi 4-0. Pikkuhiljaa saatiin ulokopeliä pitämään paremmin ja SiiPen ensimmäisen jakson juoksut jäi toiseen vuoropariin, jonka jälkeen tilanne 6-0. Meidän kiri lähti käyntiin oikeastaan vasta neljännessä vuoroparissa, jossa saatiin hyvillä lyönneillä aikaiseksi kolme juoksua. Eka jakso päättyi kuitenkin SiiPen voittoon juoksuin 6-4.
Toinen jakso oli hyvin tasaista puurtamista. Ulkopelimme piti hyvin ja SiiPellä oli sisällä vaikeaa. Toisen jakson aloittavallaan SiiPe onnistui kuitenkin tehtailemaan juoksun määrämittaisella kakkospussilla. Pääsimme kuitenkin heti tasoihin omalla tasoittavallamme. Sen jälkeen ei juoksuja enää lyöty, vaan SiiPen johtojuoksu tuli valitettavalla harhaheitolla. Omilla sisävuoroilla kopinnostopaloa, kärpästä ja kolmosella nukkumista, ni vaikeeksi menee. Emme pystyneetkään enää juoksuja tekemään, joten pisteet SiiPelle ja suunta kohti kotia.
Vaikkei pelistä pisteitä jäänytkään käteen, oli siinä silti paljon hyvää. Alun jälkeen ulkokenttämme piti todella hyvin ja valottaret liikkuivat kentällä aivan uudella temmolla, innolla ja yrityksellä. Myös sisäpeli rullasi kohtuullisesti oikeastaan läpi ottelun. Pientä hienosäätöä toki vielä kaivataan, jotta saataisiin myös juoksuja aikaseksi. Pelattiin joukkueena hyvä ja tasainen peli, mikä lupaa hyvää jatkoa ajatellen. Palkinnot nappasivat yhden lyönyt ja ulkona hyvin tempoa pitänyt Taina (II) ja 2 lyönyt ja 90% kärkeä vaihdellut Saija (I).
-Marre-
Valo – Turku 0-2 (0-4, 1-6)
Mitäpä tässä keksisi uutta sanottavaa? Hirveästi ei tosiaan mitään uutta sanottavaa sitten viime pelin ole. Ensimmäisellä jaksolla ulkopeli oli ajoittain todella vahvaa ja kaveri paukuttikin kaikki neljä juoksua hyvillä lyönneillä.
Jos meidän sisäpelin tulokseksi jää nolla juoksua, kyllähän siinä on joku mättänyt. Itse tehtiin niin merkkivirheitä kuin myös ykköspaloja (allekirjoittanut nostaa kätensä). Niitä ei tartte tulla kuin pari ja siinä on jo pari liikaa. Mikä siinä merkissäkin oikein on, kuin ei se meinaa meidän päähän tarttua sitten millään...
No mutta, ei siinä. Toiseen jaksoon oli herättävä. Ja kyllä siinä tauolla jotain tapahtuikin, kolme vuoroa mentiin tasalukemissa 0-0. Valitettavasti taas meidän peliin osui yksi, jos ei sysimusta, niin musta vuoro kuitenkin. Kaveri teki juoksuja, mutta toki me siinä avitettiin, aika paljon. Harmittaa, koska oltaisi päästy kuitenkin viimeisen tasoittavalla rankaisemaan ja viemään peli superiin. Näin siinä ei kuitenkaan käynyt, vaan kaveri hakkasi tauluun 1-6 lukemat ja se oli siinä.
Kun ulkopelistä saadaan omat mokat pois ja sisällä ruvetaan haastamaan ja hoitamaan omat ruudut, se on siinä! Kyllä silloin kaatuu joukkue kuin joukkue. Tämän pelin parhaita olivat ehdottomasti Saana Kerkelä, joka hoiti niin ulkona kuin sisälläkin tonttinsa aivan erinomaisesti! Saanan lisäksi Susse ja Marre olivat hyvässä iskussa. Susse hallitsi mm. ulkokenttää vahvoin ottein ja Marre hoiti hienosti vaihtotehtävät ruutupaidassaan. Paljon parannettavaa, mutta ongelmakohdat ovat selvillä! Pienillä muutoksilla ja tahdolla me vielä näytetään, että mistä se Valo paistaa! Näillä mennään ja keskiviikkona kaatuu Siilinjärven Pesis. Siellä on jaossa tärkeitä pisteitä, joten napataan sieltä pointsit ja keskitytään tulevaan!
-Siwa-
Lappeenranta-Valo
Kello 12:30 bussi starttasi Alakulman edestä kohta Lappeenrantaa. Bussimatka kohti päämäärää tuntui ikuisuudelta ja olo oli kuin olisi ollut löylynheiton mestaruuskisoissa, mutta matkasta selvittiin.
Itse peliin. Pystyimme laittamaan ysittärille hyvin kampoihin, mutta taas jostain kummasta sattui molemille jaksoille sysimustat vuoroparit, mistä vastustaja rokotti heti. Voi kun olisimme pelanneet 6 vuoroparia, niin ottelu olisi ollut todella tiukka, mutta turha jossitella....
Mutta itse peli antoi taas uskoa että kun saamme hölmöilyt/ notkahdukset pois niin hyvää tulee. Nyt olimme kyllä latautuneet peliin hyvin ja tekemisen meininkiä näkyi. Suunta on oikea ja tästä on hyvä lähteä tiistain koitokseen turkua vastaan. Nyt on vielä kolme peliä runkosarjaa jäljellä ja aikaa hioa palasia kohilleen, että ollaan valmiina taistelemaan, että ensi kesänäkin yrttärillä yrttitarhan kaunottaret mättää pesäpalloa superissa...
Taisto jatkukoon hip hei!!!
-Jemo-
Peto puraisi
Sunnuntaina pelatusta kamppailusta Valon ja Petojussien välillä ei tullut ottelua, jota pelaajat tulevat muistelemaan vanhana kiikkustuolissa.
Valottarien osalta peli alkoi hienosti vastustajan lukkarin avustaessa juoksujen saamisessa, mutta siihen se sitten jäikin. Esimmäisellä jaksolla Peto hyökkäsi, puraisi ja suorastaan raateli kotijoukkueen
ulkokenttää. Vierailijoiden 13 juoksussa oli hyviä lyöntejä, mutta paljon myös selkeitä palon paikkoja, omia virheitä.
Toisella jaksolla Valo terästäytyi ja ulkopeli oli huomattavasti pitävämpää kuin ensimmäisellä jaksolla. Se ei kuitenkaan riittänyt, sillä Petojussit väänsivät väkisin neljä pinnaa ja pitivät huolen, että
kotijoukkueelle niitä ei herunut.
Ottelu siis Petojusseille lukemin 0-2 (2-13, 0-4).
Tässä on jälleen miettimisen paikka. Mikä meni väärin? Mitä itse kukin voi korjata? Ja ennen kaikkea, missä on se peräänkuulutettu asenne? Sitä on kaksi päivää aikaa etsiä ennen Lappeenrannan vieraspelireissua. Sen olisi parempi löytyä.
-Taina-
Valo – Kirittäret 0 - 2 (0 - 12, 1 - 6)
438 silmäparin edessä koettiin jälleen nousijajoukkueen ja Suomen mestarin tasoerot. Marren voitto hutunkeitossa siivitti meidät kuitenkin hyvään ensimmäiseen sisävuoroon. Kärki rakensi nopeasti palottoman ajolähdön, mutta kotiutukset eivät onnistuneet toivotulla tavalla. Kirittäret takoivat tasaiseen
tahtiin juoksuja läpi ensimmäisen jakson. Mukana oli vastustamattomia lyöntejä, mutta mekin autettiin kaveria lukuisilla harhaheitoilla. Meidän sisäpelissä nähtiin mm. Marren tarkka vapaa lyönti kolmosjatkeelta ja Hannen tasasen varmoja kakkosjatkelyöntejä. Kokonaisuudessa sisäpeli ei vaan pyörinyt ja tauolle lähdettiinkin juoksuitta.
Uudelle jaksolle kerättiin lisätsemppiä ja ulkopeli alkoi pitämään huomattavasti paremmin. Kotipesään nähtiin näyttäviä tappoheittoja ja yleisökin syttyi ensimmäistä jaksoa paremmin. Sisäpelissä on edelleen paljon parannettavaa, mutta nyt nähtiin jo yksi juoksukin Saijan kakkospuolen lyönnillä Saanan kiitäessä kotiin.
Pelissä on kaikilla osa-alueilla meillä vielä parannettavaa ja töitä on kaikkien tehtävä, mutta ajatellaanpa positiivisesti: Saara löi Suomen mestareiden ulkokentästä läpärin, Sini haki syöksyen heidän kovia välilyöntejä ja Taina sekoitti matalilla syötöillä vastustajaa. Me ollaan vielä nuori ja kokematon joukkue,
mutta kun saadaan helpot virheet pois, voidaan pelata tasaisia pelejä kaikkia joukkueita vastaan. Tärkeintä on nyt ottaa oppia virheistä ja keskittyä seuraaviin koitoksiin.
Pelissä 1. palkinnon sai huikean pelin pelannut Sini ja 2. palkinnon ulkona hyvin liikkunut Heli.
Kirittäriltä palkinnot sai komeasti edenneet Jenni Tolonen ja Laura Nuutinen.
- Tomi ja Henu -
Petojussit – Valo 2-0 (12 – 2, 22 – 6)
Lauantain reilun tappion jälkeen lähdimme uusilla mielin haastamaan kovalyöntisiä Petojusseja. Ähtärin huoltoasemalla saatiin mukavia uusia ikämiehiä kannattajiksemmekin. Meille tyypillisesti ensimmäisessä ulkovuorossa kuitenkin Peto paukutti 8 juoksua, mikä vaikeutti jatkoa. Sisäpeli ei pyörinyt kunnolla, mutta yksi loistava Valon välähdys nähtiin jakson lopulla. Saana löi 0-tilanteessa täydellisen kakkosjatkepuhkaisun ja kiersi kentän kunnarin arvoisesti. Pienten ulkopelimuutosten jälkeen vastustajan juoksutkin vähenivät. Tauolle mentiin harmillisin mielin, mutta päätettiin nostaa päät pystyyn ja aloittaa uusi jakso puhtaalta pöydältä.
Ensimmäinen ulkovuoro tsempattiinkin ja pidettiin kaverit nollilla. Sisäpelissä saatiin jo rakennettua tilanteitakin, mutta kotiutukset eivät onnistuneet riittävän hyvin. Peto hyökkäsikin sisällä taas hurjilla lyönneillään ja selkärankamme katkesivat. Usko tekemiseen oli täysin kateissa 3 tasoittavalla, kun mentiin sisälle tappioasemassa 19-0. Niin vaan sisäpeli rupesikin rullaamaan hyvin ja paukutimme 5 juoksua yhdessä vuorossa. Siinä vaiheessa 5 juoksua oli laiha lohtu, mutta saatiin taas uskoa takaisin ja hymyä huulille.
Saija pelasi lukkarin tontilla terävästi ja oli sisälläkin vakuuttava kahdella lyödyllä juoksulla ja 83 % kärkilyönneillä. Saana kunnarin lisäksi kotiutti näyttävällä kupperivälilyönnillä Häden ja liikkui ulkona tuttuun tapaan ahkerasti. Sini taisteli 3-kopparin tontilla urhoollisesti ja jaksoi tsempata koko joukkuetta läpi pelin. Saara vaihdettiin toiselle jaksolle ysikköön ja pelasi huikean hyvin ekaks superin peliks 2-kopparina hakien mm. näyttävästi tarkan 2-jatkelyönnin räpyläänsä.
Saana sano aamulla ennen peliä, että pelaa tänään itelleen kultakypärän, että saadaan pidettyä se Voionmaankadulla. Näin Saana teki ja sai ansaitusti 1. palkinnon. Vaikka pelissä oli hyviä suorituksia, huomattavasti enemmän on edelleen huonoja. Jos pelissä annetaan 34 juoksua, niin pelejä ei voi voittaa. Maanantai levätään ja opitaan viikonlopun peleistä ja suunta vaan kohti keskiviikkoa.
- Henu -
Porilaisten marssi jatkuu
Valo-Pori 0-2 (0-11, 0-9)
Vakuuttavia peliotteita kauden mittaan esittänyt Pori ei antanut Valollemahdollisuutta yllätykseen. Kotijoukkueen taistelutahto sai kovia kolauksia heti ensimmäisen jakson ulkovuoroissa, kun räpylät eivät löytäneet tietään pallon taakse ja heitotkin tuppasivat sirvahtelemaan vääriin osoitteisiin.
Pesäkarhut muistivat rankaista jokaisesta virheestämme ja 1.jakson lukemat kirjattiin lopulta karusti 0-11.
Toiseen jaksoon saimme karsittua turhia virheitä, mutta vastustaja jatkoitasaisen varmaa lyöntipeliään nakuttaen palloa kenttään juoksu toisensa perään. Oma sisäpelimme ei toiminut keskiviikon tapaan ja tilanteet kuivuivat kasaan usein jo ennen 3-pesälle pääsyä. Ja kun harvat kotiutusyrityksetkään
eivät onnistuneet, jäimme tyhjin lapasin ihmettelemään tahmeaa pelituntumaamme.
"Eespäin nyt kaikki, taisto alkakaa..."
-Susse-
Hunajata, hunajata, huhuhuhuhu! Voittotili auki!
Valo – Oulu 2-0 (7-3, 5-4)
Keskiviikkona Yrttisuolla nähtiin tiukka kamppailu Valon ja Oulun välillä. Tapahtumarikkaan ottelun vei lopulta kotijoukkue Valo. Hienon taistelun lopputuloksena oli puhdas 2-0 voitto ja 3 pistettä jäi Jyväskylään. Samalla aukesi myös Valottarien voittotili.
Lähdimme otteluun hieman uudistuneella ryhmittymällä, sillä Saija siirtyi linjasta lautasen ääreen. Suuri muutos ulkopelissä tuntui herättävän koko joukkuetta ja ulkopeli sujuikin varsin mallikkaasti oikeastaan läpiottelun. Ensimmäisellä jaksolla saimme myös sisäpelin lukon auki ja pystyimme luomaan runsaasti tilanteita ja takomaan juoksuja. Onnistumiset ruokkivat aina lisää onnistumisia ja pystyimme osoittamaan iskukykymme laajalla rintamalla. Hyvin rullannut sisäpeli ja perusvarma ulkopeli siivittivät Valon selkeään jaksovoittoon juoksuin 7-3.
Toinen jakso olikin paljon tasaisempaa vääntöä. Sisäpelimme oli hieman lukossa ja sekaan mahtui melko synkkiäkin vuoroja. Lisäksi vastustaja takoi juoksuja lähinnä hyvin toimineen ykköskärjen ja kotiuttajajokerin toimesta. Neljännen tasoittavalle lähdimmekin 4-1 tappioasemasta. Moni saattoi luulla jakson olleen jo taputeltu, mutta toisin kävi. Näytimme huikeaa taistelutahtoa, mikä palkittiin jakso- ja otteluvoitolla ja kolmella pisteellä. Toinen jakso ratkesi Häden ja Sussen kunnareihin sekä Jampan yllätysottoon 1-3-tilanteessa Henriikan tarkalla sivalluksella. Nousu selkeästä tappioasemasta voittoon teki voitosta vieläpä hieman makeampaa. Osoitimme, että kyllä sitä henkistä kanttia löytyy.
Kaiken kaikkiaan pelasimme koko joukkueena tasaisesti ja hyvin. Onnistujiksi voisikin luetella kaikki pelaajat. Erityisesti Saija pelasi hienosti uudella ulkopelipaikalla ja pystyi pitämään kärkkyjöitä hienosti aisoissa. Ulkopelin onnistujiin voidaan lukea myös linjaan tulleen Saanan ja takakentällä taistelutahtoa ja sisua uhkuneen Sinin. Ulkokenttä toimi myös kokonaisuudessaan varsin mallikkaasti, eikä heikkoja lenkkejä löytynyt. Myös sisäpeli toimi hyvin läpi ottelun. Hurjimmista tehoista lyöntipuolella vastasivat Saija, Susse ja Henu. Koko joukkueella pelaamisesta kertoo myös se, että 11 pelaajaa keräsi itselleen tehopisteitä. Sisäpelissä huomionarvoista oli myös se, että tilanteet ja juoksut syntyivät pääosin omilla hyvillä suorituksilla eikä vastustajan virheillä. Pelin palkitut olivat Oululta Riikka Marttila (II) ja Annastiiina Ylitalo (I), kun taas meiltä palkinnot nappasivat hyvin ulkona pelannut ja hyvässä lyönnissä ollut Saija Koski (II) ja toisen jakson ratkaissut, tehot 1+3/1 kerännyt Susanna Riekkinen (I).
Kauan tavoiteltu voitto poisti varmasti paineita harteiltamme ja luo lisää uskoa omaan tekemiseemme. Seuraavat pelit eivät tule olemaan helppoja, sillä vielä tämän viikon aikan vastaan asettuvat tappioitta sarjaa johtava Pori sekä kolmantena sarjataulukossa majaileva Petojussit. Lähdemme peleihin kuitenkin hyvillä mielin, sillä tiedämme pystyvämme haastamaan myös kovempia joukkueita, mikäli saamme oman pelimme toimimaan. Kotiyleisön tuki tulee olemaan erittäin tärkeä asettuessamme haastamaan Pesäkarhut lauantaisessa ottelussa, joten toivomme Yrttisuon katsomon suorastaan pursuavan lauantaina klo 16 alkaen.
- Marre -
(16.7.2010)
Ylihärmä-Valo 2-0 (9-1, 6-0)
Tiistaina Härmässä oltiin,
ilman pisteitä sieltä takas tultiin.
Härmän jokerit pöydän putsasi,
kärpäsetkin meitä kiusasi.
Ei lentänyt lyönnit linjan yli,
vastassa oli etulukijan syli.
Auttanut ei toisen jakson ulkopelikokeilut,
sisällä jatkui tyhmät mokailut.
Ei ollut siis lopputulos iloinen,
mokalippaan paino taasen ainakin satakiloinen.
Härmässä koettiin kova koulu,
ensi viikolla taas taistellaan kun Yrttisuolle saapuu Oulu.
Nyt täytyy meidän siihen peliin kunnolla herätä,
jotta voitaisiin lisää pisteitä kerätä.
Tiedossa on varmasti tiukka peli,
toivottavasti silloinkin yleisöä hellii hieno kesäkeli.
-Hansu-
Valo-Rauma 0-2 (0-2, 2-3)
Viime kohtaamisesta suivaantuneina lähdimme haastamaan ja halusimme näyttää osaamistamme. Alku näytti lupaavalta, mutta jälleen kerran yhden vuoroparin lipsahdus tuotti meille valolaisille ensimmäisen jakson tappion. Liljeroosilla tuntui olevan magneetti räpylässään ja kotiutusyrityksemme kuivuivat kasaan.
Toisella jaksolla otimme loistavan 2-0-johdon yhdellä vapaalla ja yhdellä Siekkisen Sinin nätillä takakenttälyönnillä. Mutta hups, hups ja hups, Rauma tasoitti ja hurahti ohi. Luulisi, että kun sisällä saamme pinnoja "lukossa" olevalla sisäpelillämme, niin ulkopelissä taistelisimme kynsin ja hampain. Lopputuloksena oli kuitenkin taas pettymys, josta pitää vain nostaa pää pystyyn ja ensi tiistaina edetä tilanne tilanteelta.
-Häde-
Täyttä vauhtia eteenpäin!
Rauma-Valo 2-0 (5-3, 4-1)
Valottaret päättivät juhannustauolle lähtiessään, että tauon jälkeen aloitetaan treenit ja pelit taas iloisin mielin täydellä tohinalla. Ja tohinaa todella olikin ilmassa, kun matkasimme ottamaan mittaa Rauman Ferasta. Oliko sitten kyse ylilatautumisesta vai tauon jälkeisestä innostuksesta, mutta ensimmäisten
vuoroparien aikana palloja räpylöitiin oikein urakalla ja avustettiin vastustajaa luomaan tilanteita.
Peliä saatiin kuitenkin kursittua kasaan ja ensimmäistä jaksoa väännettiin lopulta tasaisissa merkeissä. Juoksuistamme vastasivat kiiturit Silja, Marre ja Heidi H., mailan varressa Heidi V. ja Saija. Viimeiseen vuoropariin lähdimme vielä johtoasemassa, mutta Rauma tuli ja kampesi tilanteeksi 5-3.
Toiseen jaksoon lähdettiin taistelemaan vielä jaossa olevista kahdesta pisteestä. Kolmen vuoroparin jälkeen Rauma oli kuitenkin karannut 4-0 -johtoon, joten viimeiseen vuoropariin odotettiin kovaa takaa-ajoa. Vuoro alkoikin lupaavasti Saaran 2-rajapuhkaisulla, mutta loppukirimme ei ollut riittävää - Saaran tuoma ja Heidi V:n lyömä juoksu jäi ainoaksemme.
Tiukkaa vääntöä on siis luvassa, kun Rauma saapuu vieraaksemme jo huomenna 1.7. Kaikki kannustamaan Valo voittoon klo 18!
-Jemo & Susse-
Lapua-Valo 2-0 (11-0, 3-1)
Viimeiseen peliin ennen juhannustaukoa lähdimme pisteiden kiilto silmissä, mutta tällä kertaa Lapuan tytöiltä ei pisteitä meille herunut. Ulkopelimme piti kohtuullisen hyvin ensimmäisen jakson toista
ulkovuoroa lukuunottamatta, jolloin lapualaiset paukuttivat melkoisen määrän juoksuja toisensa perään. Tämä vuoropari oli pelin ainut musta ulkovuoro meille ja muuten annoimmekin Lapualle kunnon vastuksen. Ensimmäisellä jaksolla meistä ei kuitenkaan vastusta ollut, mutta toiselle jaksolle jo heräilimme liian pitkään venyneistä päiväunista.
Toinen jakso olikin sitten tiukkaa ulkopelipuurtamista molemmilta joukkueilta, eikä kumpikaan päässyt esittämään railakkaita juoksujuhlia. Varsinkin Saana oli säpäkkänä kolmosrajassa eikä
yksikään pallo päässyt vierimään Lapuan kaduille. Sisällä meille sattui liikaa helppoja virheitä ja toisen jakson voittoon olisi vaadittu sen kuuluisan kipsin murtamista, jotta sisäpelimme olisi lähtenyt pyörimään kunnolla. Saija vastasi meidän ainoasta kotiutuksesta, joskaan kotiutuksia ei kovinkaan monesti päästy edes yrittämään. Liekö Sipe sotkenut liikaa sisäpeliämme lautasen äärellä vai oltiinko ihan vain omasta toimesta hukassa mailan varressa.
Lapualta ei siis pisteitä meille irronnut, mutta paluumatkalla juttua irtosi varmasti pisteidenkin edestä historian pisimmän palaverin merkeissä! Jutut jatkuivat vielä Alakulman nurkillakin vuorokauden
lähestyessä seuraavaa ja auringon jo painuessa Hippoksen taakse.
-Saija, Heidi H., Hanne-
(22.6.2010)
Uusiavalonvälähdyksiä
Valo - Siilinjärvi 1 - 2 (2 - 5, 5 - 4, 0 - 0, 1 - 2)
Keskiviikkoiltana Yrttisuolla jännitystä riitti kotiutuslyöntikilpailuun saakka venyneessä ottelussa. Tapahtumassa oli paikallislehden mukaan yli 600 kannustavaa käsiparia, jotka nostivat tunnelman taas valomaiseksi. Piristystä peliin toivat sekä ulko- että sisäpelin pelaajamuutokset. Sisäpelissä onnistuivat mm. näyttävästi numerolla 6 lyönyt Taina yksinkertaisen kauniilla vaihtolyönneillään, röyhkeästi kentälle mennyt kärkemme Häde (Hänninen) ja numero 5 hihassaan lyönyt Rutku (Valtanen) lyöden komeat 3 juoksua. Sisällä onnistui jälleen takapää pelaamaan nöyrästi joukkueen eteen ja jokeriosasto oli vakuuttava. Marren (Kitola) vaihtolyönnit osuivat keskelle mailaa ja Sarppa (Helenius) löi huikeasti ensimmäisen superin juoksunsa tiukassa tilanteessa saumasta.
Ulkopelissä Saana on pelannut jo usemman pelin putkeen terävästi 3-vahtina ja ensimmäistä peliään 2-vahtina pelannut Jemo (Moilanen) poltti räväkästi rajakovastakin kolmoselle. Ulkopelin varmuus parani koko ajan pelin myötä, vaikka vastustajalle halvalla välillä juoksuja myytiinkin. Jamppa totesi osuvasti pelin jälkeen: "Meidän ulkopelihän alkoi pitämään lopussa jo ihan pelottavan hyvin." Sisäpelin valonvälähdykset antoivat potkua ulkopeliin ja vastaavasti ulkopelin varmuus poiki varmoja otteita sisäpelissä.
No miksi emme sitten saaneet kolmea pistettä? Lähes koko kauden meitä vaivannut hidas peliin käynnistyminen oli taas vaivanamme, mutta sekin vaiva on lievenemään päin.
Lehdistötilaisuudessa vastustaja myönsi lähteneensä peliin ylimielisesti ja taas todistimme, ettei meidän kanssa niin kannata tehdä. Usko omaan tekemiseen näkyi. Erityiskiitos jyväskyläläiselle pesisyhteistyölle, joka mahdollisti katsojille ilmaisen sisäänpääsyn ja meille kaikille hyvähenkisen tapahtuman!
Bittilähteestä pääset lukemaan ottelun pöytäkirjan.
- Vilu & Henu -
(17.6.2010)
Uutissii Turust – ei virallissii, mut torellissii
Me pyyretään jo etukätte antteeks kaikilt ketä ei ymmärr tätä meirä raapustust Turu pelist. Ja jos täst ei oikke mittä selvää tunnu oikke millää saava, ni kannattaa iha suosiol käyrä vaa bittilähteest kattomas, milt ne tilastot näyttivä. Mut site ite asiaa.
Sunnuntaiaamuste lährettiin isol bussil ajelema Turgusse päi kattelee mite siel tois puol jokkee nykysi oikkee pelataam pesist. Fiilikse oliva jännityneet, mut luottavaise, olihan meil iha hyvä Lappeenrant peli takan.
No hyvinhän se peli lähtki käyntti. Tuottii aurinkoki muganam ain tuulisel Kupittaa kentäl. Täl kertta oltti alust ast hyvi hereil ja mukan pelis. Tuntus, et varsinki ulkon pystyttii pelaamaa lähestulkkoo omal tasol koko jakso ajan. Taina ja Häde ottiva kärpässii minkä kerkesivä ja Saana ja Hanne pitivä itärajan hyvin kiin. Turku ei saanukka ekal jaksol kauhian monttaa kolmostilannet. Pari juoksuu ne silti tekivä, osin hyvil lyönneil, mut osin vähän autettiinki. Sisäl peli ol yht tukkost ku oikkeestaa ain ennenki. Jemon hyväl lyönnil kakkoskoppari ettee olttais juoksu ansaittu, mut sit menttii sähläämä se takapaloil. Sisäl tehrää muutenki liikaa helppoi ja tyhmii virheit. Pitäsis saara vähä lissää ajatust tähä meiä tekemissee. Myös Mäkisen korkiat tolpat vaikeuttiva meirä lyöntipelii entisestää.
Toinen jakso oliki sit niim pal kauhiaa katteltavaa, nii sisäl ku ulkonki. Meiän ulkokent näyt Turu Sanomien mukkaa erittäin reikäselt Emmental-juustolt. Tuntus, et meil ei eres ollu haluu tai uskallust pelata hyvi ja tehrä niit suorituksii, mitä reeneis kyl osataa. Heti ekas vuoroparis toisel jaksol tapahtuski se kuulusa repsahrus ja Turku tako taulul komiat lukemat meirän hyväl avustuksel. Ainoit valonpilkahruksii toisel jaksol oli Henun hyvä kotiutus kakkoskopparin erest.
Hiljaseksha tää vetää. Me ei pelat lainkkaa sil tasol, mil tieretää et pystyttäsis. Tehrää jokane liikkaa helppoi virheit, ei saara palloi kiinni eikä muutenkaan peli suju. Mut ei täs aut änkkee päät pusikkoho, vaa ny tarttee joka flika ja uko ryhristäyttyy, nostaa pää ylös ja anttaa 110 rosenttii tän joukkuee ettee. Keskiviikkon Yrttiuol nährään sisuuntunu, yritteliäs, taistelutahtone ja voitonahne Valo. Me pelaajat ja yhteistyökumppanit muute tarjotaa teil katsojil tää peli, jote teretulemast vaa ilmatteks kaik kattomaa mite Valottare pistävä SiiPel kampoihi. Teiä tuki merkkaa meil iha kauhiam pal ja me torella tarvittasis ny sitä.
- Turu flika Sarppa ja Marre -
(15.6.2010)
Valo-Lappeenranta 0 - 2 (2 - 5, 1 - 2)
Vettä tihkutti taivaalta, kun Lappeenrannan Pesäysit saapui Jyväskylään Parkkiareenalle. Ennen pelin alkua sadepilvet kuitenkin hävisivät taivaalta synkistelemästä ja peli voitiin aloittaa aurinkoisessa kesäsäässä.
Ottelu aloitettiin Valon kannalta hienoissa tunnelmissa, kun Susse voitti kesän ensimmäisen hutunkeiton! Koko peli oli tiukkaa vääntöä, eikä pisteitä luovutettu pesäyseille helpolla. Ulkopeli on mennyt koko ajan paranemaan päin, eikä tyhmiä e-tyttövirheitä tule läheskään niin paljon; hädin tuskin yhtään tässä pelissä. Sisäpeli kuitenkin vielä hieman takkuaa ja siellä näkee aivovirheitä yhdeltä jos toiselta. Merkkivirheitä tulee ihan liikaa ja reilut pallot lyödään suoraan etumiehelle käsiin. Vastapainoksi on toki myös mahtavia välläreitä ja ulkokentän jekutuksia, joita nähtiinkin muun muassa nuoremman Mutikaisen toimesta.
Toinen jakso etenkin oli tiukkaa vääntöä viimeiseen asti, kun Lappeenranta ratkaisi sen yhdellä kahden juoksun arvoisella lyönnillä. Valo sai vielä kirittyä yhden juoksun päähän, mutta se ei tällä kertaa riittänyt. Peliin voi kumminkin olla tyytyväinen, kun pystyttiin haastamaan noinkin hyvin mitalipelit tavoitteekseen asettanut Lappeenranta! Tämä peli näytti, että Valossa on voimaa! Vielä se ei riittänyt voittoon, mutta ei se kaukana ole. Jos tätä rataa jatketaan, niin hyvää tulee ja vastustajat vapiskoon!
Kuten pelinjohtokin pelin jälkeen sanoi, että jos verrataan tätä peliä kevään ensimmäisiin otteluihin, on tekemisen tasossa todella suuri ero. Nyt peli alkaa mennä juuri oikeaan suuntaan, joten tästä voi hyvillä mielin lähteä sunnuntaina ajelemaan Turkuseen päin ja ottamaan sieltä kauden ensimmäinen voitto. Tällä hetkellä vahvuutemme on tehokas ja taitava ulkopeli. Kun sisäpeliin saadaan yhtä paljon tehoa ja tekemisen meininkiä, olemme joukkueena erittäin vahvoilla. Näin ollen sunnuntaina taistellaan pisteet Turusta, jonka jälkeen pistejahti jatkuu keskiviikkona Siilinjärven Pesistä vastaan.
-Sini & Saana-
(11.6.2010)
USKOA, TOIVOA JA YKSI PISTE
Oulu – Valo 2–1 (4–3, 3– 5, 1–0)
Lähdimme matkaamaan Ouluun jo toista kertaa tällä kaudella. Olimme päättäneet tuoda pisteet kotiin tällä kertaa. Hyvän taistelun jälkeen toisin kuitenkin kävi. Tällä kertaa olimme heti alusta asti hereillä ja menimme 1-0-johtoon Sussen hienolla takakenttälyönnillä Hannen kiitäessä kotipesään. Ensimmäisen jakson muista juoksuista vastasivat Saija (Silja toi) ja toistamiseen Susse-Hanne parivaljakko.
Olimme pelanneet koko ensimmäisen jakson hyvää peliä niin sisällä kuin ulkonakin, joten lähdimme luottavaisin mielin puolustamaan 1-3-johtoamme Lipottarien viimeistä sisävuoroa vastaan. Saimmekin hienosti pois Ouluttarien etenijäosaston, mutta 1-2-tilanteessa Reinikan lyönti keskeltä takaa läpi ratkaisi ensimmäisen jakson ouluttarille lukemin 4-3. Tämä oli harmittava takaisku hyvin taistelleelle joukkueelle.
Tauolla keräsimme sisua ja uskoa itseemme ja lähdimme luottavaisin mielin kohti toista jaksoa. Kaikki onnistuivat omassa roolissaan hienosti niin sisällä kuin ulkonakin. Pystyimme osoittamaan lyöntivoimaamme muun muassa Häden ja Saijan kunnareilla. Lyöntipelin lukko rupeaakin onneksemme pikkuhiljaa aukeamaan. Hyvä lyöntipeli ja tasaisen vahva ulkopeli takasivat meille jaksovoiton ja yhden pisteen.
Superiin lähdimme sisältä. Saimme aikaiseksi yhden kolmostilanteen, josta ei kuitenkaan syntynyt tulosta. Supervuoro ratkesi valitettavaan harhaheittoon ja kaksi pistettä jäi Ouluun.
Kaikille jäi Oulun reissusta kuitenkin hyvä mieli, sillä pelasimme kauden näyttävintä pesäpalloa niin sisällä kuin ulkonakin. Oulu oli tällä kertaa meitä heikompi, mutta jostain kumman syystä saivat he silti napattua 2 pistettä, vaikka me pelillisesti olisimme ansainneet täydet kolme pojoa. Jamppa Kosken sanoihin voidaankin tiivitää alkukautemme: "Luoja ei ole suonut meille vielä voittoa, mutta kyllä se sieltä tulee. Peli paranee peli peliltä."
Täältä pääset lukemaan Oulu-pelin pöytäkirjan.
Valo – Kirittäret 0–2 (0–9, 0–3)
Viikon sisään toinen kohtaaminen "isosiskoa" vastaan antoi meille uskoa siitä, että voimme haastaa joukkueen kuin joukkueen. Suurena ongelmanamme on kuitenkin ollut peliin kiinnipääseminen heti ensimmäisestä vuoroparista saakka. Esimerkiksi Kirittäret-pelissä vastustaja takoi heti kättelyssä taululle 7-0-lukemat, jonka jälkeen etumatkaa oli vaikea kuroa kiinni – erityisesti Kirittärien kaltaista joukkuetta vastaan. Pelissämme näkyi kuitenkin aika ajoin Valon pilkahdusta ja pystyimme hyvällä ulkopelillämme vaikeuttamaan Kirittärien tilanteiden luomista.
Sisäpelissä turhat ja helpot virheet kuormittavat liikaa pelaamistamme. Ajatuskatkokset, merkkivirheet ja harhaheitot olisi jo pystyttävä karsimaan pois. Pystyimme lyömään tilanteita, mutta jotenkin usko omaan tekemiseen on vielä hieman kadoksissa, emmekä ole lyöntipelissämme vielä sillä tasolla, mitä parhaimmillamme osaamme.
Kaiken kaikkiaan peli loi uskoa omaan tekemiseemme, kunhan saadaan perussuorittaminen korkeammalle tasolle ja tyhmyydet karsittua pois.
Ps. Valo onnittelee uusia ylioppilaita - etenkin meidän Siljaa eli Kirppua eli Seppoa!
Täältä pääset lukemaan Kirittäret-pelin pöytäkirjan.
(7.6.2010)
- Marre & Jemo -
KOVAA KOULUA
Valottarien hyvin alkanut alkukausi on viime peleissä pysähtynyt kuin seinään. Tuon seinän ovat vuorotellen muodostaneet niin Oulun, Viinijärven, Kirittärien kuin Porinkin ulkokentät.
Sisäpelin juhlasta ei kahden ensimmäisenä mainitun ottelun kohdalla voi hyvällä tahdollakaan puhua. Vierasottelussa Oulua vastaan pisteet hukattiin omiin tyhmiin virheisiin. Ulkopelin huolimattomuus kostautui pitkällä tappionkarvaalla kotimatkalla.
Kotipeli Viinijärveä vastaan kaatui tehottomaan sisäpeliin. Joukkueen meno oli kuin suossa rämpimistä ja onnistuneet lyönnit olivat ainakin viiden lukon takana, avaimista ei tietoakaan. Tuloksena yksi saatu juoksu, joka ei juurikaan lämmitä vastustajan kolmeen verrattuna. Viinijärvi-pelin parasta antia oli kuitenkin ulkopeli, jossa vastustajaa pidettiin paikoittain erittäinkin tiukoilla.
Kolme tärkeää pistettä meni kuitenkin sivu suun molemmista otteluista. Mahdollisuuksia oli, ja paikoittain pisteitä tarjoiltiin oikein kultalusikalla, mutta niitä ei kyetty ottamaan.
Seuraava rutistus oli viisinkertaisen suomenmestarijoukkue-Kirittärien kohtaaminen Hippoksella. Monelle kenttä oli ennestään tuttu vain omana kotikenttänä, joten uusien kokemusten keräily jatkui tälläkin kertaa. Kokemukset olivatkin sitten ainoat, mitä tuosta peli-illasta käteen jäi. Kotijoukkueen 23 kotiutusyritystä oman joukkueemme kahteen verrattuna kertoo ottelun etenemisestä melko paljon. Historiaa tehtiin, mutta ei mitään muuta. Turpaan otettiin niin, että leukaperät oli vielä seuraavanakin päivänä kipeät. Ja vaikka oltiin jo valmiiksi sateen takia litimärkiä, niin tuntui kuin joku olisi heittänyt ämpärillä vettä vielä lisää niskaan.
Viimeisin koetus oli matka Pesäkarhujen vieraaksi Poriin. Tämän hetkinen sarjajohtaja tylytti taululle lukemia, joita pelaajan näkökulmasta ei jaksa kuin ihmetellä. Lukkarin tontilta katsottuna Porin etenijöitä tuntui lähes mahdottomalta polttaa. Jalkoja etenemiseen löytyi lähes kaikilta kahdeltatoista pelaajalta, eikä kotiustuvoimastakaan ollut puutetta. Kyllä siinä sai itse kukin oppitunnin lajista nimeltä pesäpallo.
Viimeisissä peleissä joukkueen kokoonpano sekä pelaaminen yleensäkin on hakenut vielä muotoaan, minkä pitäisi kohta alkaa olla kohdallaan. Sitä, ovatko viimeaikaisten pelien heikkotasoiset esitykset olleet yliyrittämistä, hermoilua vai puhdasta taidon puutetta, on turha lähteä veikkailemaan. Varmasti jokainen käy välillä ylikierroksilla ja puristaa mailaa, mutta kahdessa viime ottelussa sisäpelin osalta on tullut jo paljon väläytyksiä. Hyviä sellaisia. Tulevaisuudessa ne pitää vain saada muutettua jatkumoksi.
Mutta jos mikään on varmaa niin se, että joukkue ei tähän tule kaatumaan. Se ei lannistu vaikka kohtaisi epäonnistumisen jos toisenkin. Tai kolmannen. Pelaajana varmasti jokainen tahtoo näyttää, että sarjataulukossa roikkuvat kaksi pistettä eivät tule olemaan kauden viimeiset kaksi pistettä.
Seuraavan kerran kiilaan juostaan tiistaina Yrttisuolla, jolloin otetaan paikallisottelun uusinta. Joukkue tarvitsee onnistumisia ja kannustusta. Ensimmäisestä vastaamme me, jälkimmäinen on teidän vastuullanne, hyvät ystävät. Tervetuloa paikalle!
Täältä voit lukea Kirittäret-ottelun pöytäkirjan.
Täältä voit lukea Pori-ottelun pöytäkirjan.
- Taina ja Silja -
(30.5.2010)
PISTEETÖNTÄ PURISTUSTA
Toisen kotipelimme tulos oli niin tiukka kuin pesäpallo-ottelun lopputulos vain voi olla: Viinijärvi vei kaikki kolme pistettä harmittavin lukemin 0-2 (1-2, 0-1).
Luvuista voisi päätellä, että molempien joukkueiden ulkopeli on ollut hyvää, mutta oman osansa teki myös surkea mailatyöskentely. Sekä Viinijärvi että me teimme järkyttävän määrän ykköspaloja, merkkivirheitä ja Tainan mainitsemia "aivokuolemia".
Tällä hetkellä suurin ongelma on, ettemme saa siirrettyä harjoituksissa tekemiämme asioita pelitilanteisiin. Reeneissä osaamme kyllä, peleissä näköjään emme.
Seuraava peli on keskiviikkona kello 18.00 Kirittäriä vastaan Hippoksella. Toivottavasti silloin saamme tsemppiä vastustajan kovasta rutiinitasosta, jota kenties saamme itseemmekin imettyä.
Bittilähteestä pääset lukemaan ottelun pöytäkirjan.
-Heli-
(23.5.2010)
Kuva: Markku Siukonen
Kuva
TIUKKAA VÄÄNTÖÄ OULUSSA
Toisesta vierapelistämme tasaiset luvut kertovat kaiken oleellisen: 1-0 (3-2, 3-3) -päättynyt ottelu kaatui nihkeyteen, tehottomuuteen ja tyhmiin virheisiin. Pisteitä tarjottiin meille molemmilla jaksoilla, mutta perussuoritusten rutiinitaso ei vielä riittänyt niiden ottamiseen.
Positiivista on kuitenkin se, että noinkin huonolla pelillä ottelu päättyi tasaisesti, joten jos saamme omat suoritukset kohdilleen, pisteitä on luvassa.
Kausi jatkuu huomenna lauantaina kotiottelulla Viinijärveä vastaan kello 16.00. Jos edellisen kohtaamisen merkit pitävät paikkansa, luvassa on juoksurikas ottelu... Tervetuloa kannustamaan!
Bittilähteestä pääset lukemaan Oulu-ottelun pöytäkirjan.
-Heli-
(21.5.2010)
KAKSI PELIÄ, KAKSI SUPERVUOROA JA KAKSI PISTETTÄ
Kauden ensimmäiset pelit vierähtivät käyntiin kahden pisteen merkeissä niin vauhdikkaasti, että pelihousutkin ratkesivat. Uusi upea kenttä ja hienot pelipuvut näyttivät sytyttävän jokaisen tytön pelifiilikseen ja kaikki nauttivatkin pelaamisesta silminnähden. Alkulämmittelyissä tanssittiin ja iloittiin joka hetkestä aurinkoisissa keleissä. Meininki oli jotain aivan muuta kuin kauden viimeisissä harjoituspeleissä, vaikka sarja-avaus taisikin tutisuttaa yhden jos toisenkin polvia.
Hyvää tunnelmaa varsinkin kauden avauspelissä siivitti loistava kotiyleisö, joka jaksoi kannustaa omia tyttöjä tunnollisesti, kiitos siitä! Yleisöstä kuului ensimmäisen kotipelin jälkeen hyvin tilannetta kuvaava lausahdus: " Harvoin naispesäpallossa täytyy näin lujaa jännittää ja että peli on vielä näinkin tapahtumarikasta". Sitä meidän joukkue ainakin osaa, nimittäin yllättää, sanan jokaisessa merkityksessä. Kotipelin jälkeen mentiin Giggling Marlinin Royaliin porukalla kertaamaan hieman peliä ja tutustumaan muutamiin sponsoreihin. Ilta osottautui hauskaksi, kotiin lähdettiin hyvillä mielin ja mahat täynnä gourmetherkkuja.
Lauantaina Viinijärvellä kuuma keli ja vielä kuumempi bussi taisivat saada tytöt aluksi vähän sekaisin, mutta nähtiinpä pelissä Valon ensimmäiset kunnaritkin ja loppupelissä oli jo oikeaa meininkiä. Tiukkaa taistoa oli molemmissa peleissä ja tällaisia pelejä on varmasti luvassa jatkossakin!
Joukkueen kesken ollaan puhuttu, miten onnekkaita tyttöjä me ollaankaan. Pelataan Superpesistä, kuulutaan hyvähenkiseen joukkueeseen, taisteltu jo muutama piste ja niin tietenkin, rusketuttukin siinä samalla.
Saija Koski, miten alkukausi on sujunut verrattuna aiempiin Superpesis-kausiin?
Tähän kauteen olen lähtenyt aivan täysin erilaisista lähtökohdista kuin aiempiin. Aikaisemmin olen ollut joukkueen oppipoika (Kirittärissä), hiljainen kuunteluoppilas, joka on yrittänyt imeä itseensä mahdollisimman paljon tietoa Suomen parhailta naispesäpalloilijoilta. Tällä hetkellä taidan olla se palaverien papupata, joka yrittää auttaa joukkuetta "kokemuksellaan" mahdollisimman paljon.
Pelillisesti näitä kausia ei voi edes verrata. Kun edellisillä kausilla olen lähtenyt sarjaan mestarisuosikin pelipuku päällä, nyt joukkueemme on nousijajoukkue, joka osaa iloita yhdestäkin pisteestä, vaikka kaksi olisikin mennyt vastustajalle. Tavoitteenahan on säilyttää sarjapaikka myös kaudelle 2011.
Miten yhteistyö pelinjohtaja-isäsi kanssa sujuu?
Muuten aikalailla samalla tavalla kuin muidenkin pelinjohtajien, mutta huomaan joskus ärsyyntyväni asioihin helpommin ja varsinkin näyttäväni sen huomattavasti suoremmin, kun laikkoja pitää liiankin tuttu mies.
Kausi jatkuu huomenna keskiviikkona vieraspelillä Oulussa.
-Hanne, Henu ja Saija-
(18.5.2010)
SATAA, SATAA ROPISEE - NIMITTÄIN PISTEITÄ
Kausi jatkui makoisasti ensimmäisen vieraspelin merkeissä, kun Viinijärveltä oli kotiin tuomisina jälleen yksi sarjapiste. Helteinen ottelu päättyi luvuin 2-1 (12-8, 3-4, 2-0).
Erityisen arvokkaaksi pisteen teki se uskomaton nousu, jonka joukkue esitti katastrofaalisen ensimmäisen vuoroparin jälkeen. Emännät nimittäin tehtailivat heti ensimmäisessä sisävuorossaan rumat kahdeksan juoksua. Emme kuitenkaan lannistuneet, vaan jatkoimme pelaamista täysin rinnoin, mikä palkittiin.
Toinen hieno juttu oli se, että toisen jakson neljännen tasoittavalla päästimme viinijärveläiset peräti juoksun päähän, mutta silti henkinen kantti kesti ulkopelissä jaksovoiton arvoisesti.
Tästä on mukavat asetelmat lähteä keskiviikkona Oulun kaatoon - näin etenkin, kun Oulun kausi on alkanut nihkeästi kahdella puhtaalla tappiolla... Heillä on siis paineet ja meillä pelkkää voitettavaa.
Helteistä sunnuntai-iltaa!
Bittilähteestä pääset lukemaan Viinijärvi-pelin pöytäkirjan.
ViU:n sivuilta voit lukea, mitä vastustajat ottelusta tuumasivat.
-Heli-
(16.5.2010)
Alkuverran alkuverraksi leikimme peiliä. Heidi V. oli ovelin.
SÄHÄKKÄ SARJA-AVAUS RIITTI PISTEESEEN
Valon historiallinen Superpesis-kausi alkoi mukavasti pisteen arvoisesti! Vaikka Ylihärmä olikin pisteiden valossa parempi luvuin 0-1 (1-1, 4-4, 0-1), esittivät emännät paikoitellen oikein sähäkkää ja pirteää naispesistä monisatapäisen yleisön riemuksi.
Myös olosuhteet olivat kohdillaan: aurinko paistoi, tunnelma oli mahtava ja uuden karhea kenttä upea. Tai kuten Saukkos-Timppa joukkueen ja sponsoreiden yhteisessä illanvietossa asian ilmaisi:
- Se ei ole pelkkä kenttä, se on stadion!
Tästä on hyvä lähteä lauantaina Viinijärvelle ensimmäiseen vierasotteluun. Tarkempia kuulumisia kauden ensimmäisistä peleistä pääsette lukemaan ensi viikolla, kun Henu, Saija ja Hanne ottavat kynän kauniiseen käteen.
Aurinkoista viikonloppua!
Bittilähteestä pääset lukemään Ylihärmä-ottelun pöytäkirjan.
Täältä voit lukea, mitä ylihärmäläiset olivat ottelusta mieltä.
-Heli-
(14.5.2010)
VALOISIA AJATUKSIA ENNEN KAUDEN ALKUA
Huomenna se sitten alkaa. Meidän ensimmäinen Superpesis-kausi. Tässä vielä johtoporsaiden, huoltajan ja kapteeniston fiiliksiä ennen suurta päivää.
Pelinjohtaja: Jamppa Koski
1) Joukkueen tavoite kaudelle 2010?
Suora säilyminen sarjassa. 7 voittoa ja 21 pistettä? Kauden viimeisen pelin kun voittaa, niin säilyy varmasti sarjassa.
2) Joukkueen vahvuudet?
Osataan nauttia pienistäkin onnistumisista, saati sitten suurista. Kukaan ei odota joukkueelta ihmeitä. Superin kokemattomuus. Uskon edelleen tulivoimaan. Joukkuehenki.
3) Pelinjohtajan terveiset kotiyleisölle?
Kannustetaan omia heikkoinakin hetkinä! Toivottavasti mollaajat ja puukottajat jäävät pysyvästi Hippokselle.
Valmentaja: Vili Watia
1) Nousijajoukkueen suurimmat haasteet kaudella 2010?
Pelin vakiinnuttaminen hyvälle tasolle ja pelaaminen kovalla itseluottamuksella ilman turhaa jännittämistä.
2) Joukkueen pahimmat vastustajat?
Pahimmat vastustajat varmaan Kirittäret ja Petojussit, mutta tärkeimmät vastustajat lienevät Siilinjärvi, Oulu ja Ylihärmä
3) Valmentajan terveiset kotiyleisölle?
Tuuletellaan yhdessä hienoille suorituksille. Tukenne on meille todella arvokasta taistellessamme jokaisesta mahdollisesta pisteestä!
Huoltaja: Tomi Heiskanen
1) Kesän paras juomavinkki joukkueelle?
Valon special-mehut ja raikas vesi :)
2) Mikä on tärkein/tärkeimmät asiat huoltolaukussa?
Jääpussit ja burana jne....
3) Huoltajan terveiset kotiyleisölle?
Kesällä nähdään - hip, hop Yrttisuolle! Ja varmasti!
Kapteeni: Maria Kitola ja varakapteeni: Susanna Riekkinen
1) Mikä on Valon naisten salainen valtti kesälle?
Marre: Energisyys, iloisuus ja halu näyttää. Joukkuehenki tulee varmasti kauden aikana olemaan tärkeä kantava voima. Alkukaudesta päästään myös yllättämään uutena ”tuoreena” joukkueena.
Susse: Pidetään salaiset valtit hihassa. Nousijajoukkueena saamme pelata ilman paineita. Voimme odottaa suoritustason parantuvan sekä henkilökohtaisella että joukkueen tasolla kesän edetessä.
2) Miten kapteenit aikovat laittaa joukkueensa ruotuun?
Marre: Koetetaan luoda hyvää, positiivista ja yritteliästä fiilistä, jolloin kaikki voisivat päästä mahdollisimman hyviin suorituksiin.
Susse: Ei tätä porukkaa noin vain ”laiteta ruotuun”. Pyritään pitämään positiivinen vire ja luottamus omaan peliin yllä, koska onnistumiset poikivat yleensä onnistumisia. Ihannetilanteessa jokainen pelaa taitotasonsa ylärajoilla ja nostelee rimaa välillä korkeammallekin.
3) Kapteeniston terveiset kotiyleisölle?
Marre: Tervetuloa seuraamaan iloista naispesäpalloa uudistuneelle Yrttisuon kentälle. Kotiyleisön tuki on tärkeä!
Susse: Kotiyleisö on kotijoukkueen 13:s pelaaja eli pelataan yhdessä ylivoimalla vierasjoukkuetta vastaan. Yrttärillä nähdään! =)
-Susse, Saara & Heidi V.-
(11.5.2010)
KENRAALIHARJOITUS OHI, KAKSI YÖTÄ SARJA-ALKUUN...
Viikonloppuna kävimme pelaamassa viimeiset harjoituspelit ennen kauden alkua Siilinjärvellä. Koska peliesitykset olivat vielä kovin kulmikkaita, toivomme, että kehno kenraaliharjoitus tietää sähäkkää sarja-avausta... Tänään menemme myös ensimmäistä kertaa Yrttisuolle harjoittelemaan - mahtavaa päästä kokeilemaan kotikenttää! Tässä vielä kuulumisia viikonlopulta.
VUOKATIN VETO - VALO 2-0 (5-2, 6-0)
Ensimmäinen peli pelattiin Vuokatin Vedon ykköspesisjoukkuetta vastaan. Joukkueen tiedettiin olevan nopeita tyttöjä täynnä, joten suoritukset olisi tehtävä tarkasti loppuun asti. Peliin oli tarkoitus lähteä hieman kokeilevalla kokoonpanolla, jotta on sitten tarpeen tullen pelaajia joka pelipaikalle. Mm. Saija Koski pelasi lukkarin tontilla ja Saija onnistui siinä oikein hyvin. Tolppa nousi ja sähäkkä lukkari poltti mm. koukusta kolmoselle. Pystyy hoitaa! Huippua. Tämän lisäksi Saana pelasi etulukijan tontilla ja Heli 3-polttajana. Myös nämä muutokset toimivat hyvin.
Sitten itse peliin. Peli alkoi nopeatempoisesti ja näin alku oli kohtuu sähäkkää. Vuokatti oli alusta asti terävänä, jonka takia alku oli meille hieman hankala. Mutta kyllä se siitä sitten lähti, vaikka sisäpeli hieman takkusikin. Harmiksi kuitenkin aivot olivat vielä narikan puolella, minkä takia pelissä sattui paljon merkkivirheitä. Muutenkin tuntui, ettei oltu ihan terävimmillään, ja näistähän kaveri rokotti hyvällä prosentilla. Vähän turhaan avustettiin.
No mutta pää ylös ja seuraaviin tilanteisiin! Kaikesta huolimatta saimme sisäpelin pyörimään aika ajoin hyvin, ja tuloksena ekan jakson osalta kaksi juoksua. Kaveri teki kuitenkin kolme enemmän, minkä vuoksi toiseen jaksoon lähdettiin Vuokatin viedessä ensimmäisen jakson 5-2.
Tauolla painotettiin, että nyt on tultava peliin paremmin mukaan ja tehtävä suoritukset huolella loppuun asti. Tärkeä voimavara on peli-ilo, jonka on pysyttävä tiukoissakin tilanteissa. Nyt sitä tuntu kyllä riittävän ja siitä oli ammennettava voimaa myös itse tekemiseen. Toinen jakso kuitenkin jatkui vähän samaan malliin ja lopulta sekin päättyi Vuokatin voittoon 6-0.
SIILINJÄRVEN PESIS - VALO 1-0 (3-1, 0-0)
Ennen toista peliä puhuttiin paljon omasta tekemisestä. Luotto omaan tekemiseen on nimittäin monesti se ratkaiseva tekijä. Kaikki joukkueessa tietävät, mihin joukkueemme pystyy ja siihen on joka pelissä pyrittävä. Kun usko omaan tekemiseen on korkealla, ovat myös pelitulokset varmasti paljon positiivisempia! Näin ollen tarkoituksena oli lähteä pelaamaan Siipeä vastaan omalla tasolla ja luottamaan siihen, mitä tekee. Ei mennä nöyristellen, vaan tehdään se mitä pitää ja mitä osataan. Tämä yleensä riittää siihen parhaimaan suoritukseen.
Toinen peli pelattiin siis järjestäjäjoukkuetta, eli Siilinjärven Pesistä, vastaan. Siipe tulee olemaan kesällä yksi meidän päävastustajistamme, joten nyt oli hyvä paikka näyttää, mihin meistä on. Ensimmäinen jakso aloitettiin ulkoa ja Siipen kärki lähtikin ahnaasti rakentamaan tilannetta. Ulkopelimme oli kuitenkin erittäin tasaista ja hyvää tekemistä ja näin tilanteitten tekeminen Siipelle oli välillä hyvin haastavaa. Siipe teki kuitenkin ensimmäisessä jaksossa enemmän juoksuja kuin me, eikä sille jää selittelyjen varaa. Ensimmäinen jakso siis Siipelle 3-1.
Toinen jakso olikin paljon tasaisempaa vääntöä ja molemmilla joukkueilla tuntui olevan ongelmia sisäpelissä. Vaihtolyönnit meni kopiksi, kotiutukset ja kopinnostot etumiehelle käsiin. Ulkopeli kuitenkin parani koko ajan, eikä Siipekään enää pystynyt taiteilemaan juoksuja Valon ulkokentältä. Valo aloitti toisen jakson sisältä, joten 3. vuoron lopettava olikin enää pelkkää kosmetiikkaa. 3 paloa tauluun ja peli Siipen hyväksi ”vain” 1-0.
Koko päivän sateen jälkeen päästiin sananmukaisesti kylmään suihkuun. Ruoka oli kumminkin mitä makoisinta, mikä ikinä paikka olikaan! Loppumatkasta mieliala alkoi kuitenkin jo nousta pelaajien ja pelinjohdon keskuudessa ja kotiin päästiin turvallisesti jo yhdeksän aikaan illalla. Tästä on kumminkin hyvä lähteä keskiviikon sarja-avaukseen, vaikka lopputulos ei ollutkaan ihan toivottu!
-Saana & Sini-
(10.5.2010)
HARJOITUSPELEJÄ, KUOROLAULUA JA NAAMIAISASUJA
Jee, vihdoinkin olemme päässeet tositoimiin pihalle! Koskenharjun kenttä on ollut kovassa käytössä, kun joukkue on siellä kirmannut uusine, kiiltävine piikkareineen. Pian pääsemme tutustumaan myös uudistuneeseen kotiareenaamme, mitä tietenkin odotamme kuin syöttöä nousevaa.
Viime sunnuntaina kävimme harjoitusturnauksessa Itä-Suomessa pelaamassa ensimmäiset ulkopelit Lappeenrannan Pesä-Ysejä ja Kouvolan Pallonlyöjiä vastaan. Vaikka numeerisesti peleissä ei ollutkaan hurraamista, saimme taas paljon arvokkaita oppeja kesää ajatellen. Opimme esimerkiksi sen, että lyödessä kannattaa pyrkiä lyömään mailan keskikohdalla (eikä esimerkiksi varrella) ja pallon lähestyessä kannattaa avata räpylä (eikä esimeskiksi siirtää sitä pois pallon edestä). Ei vaan, "Huuli, huuli, huuli!", kuten Jamppa sanoo murjaistuaan vitsin. Vaikka peli oli ailahtelevaista, kuten usein tässä vaiheessa kevättä, oli seassa myös valon pilkahduksia: Esimerkiksi Lappeenrantaa vastaan saimme rakenneltua kahdessa vuorossa palottomat ajolähdöt, ja kaikki palot tehtiin kotipesään. Jos sisäpelin saa tällä tavoin pyörimään, luulisi juoksujakin kesän mittaan tulevan.
Reissulla testattiin myös seuran uusi bussi. Oranssiraitainen menopeli suorastaan pullisteli kotimatkalla tunnelmaa, kun takapenkin sikaosasto harjoitteli kuusiäänistä kaanonlaulua. Seuraavalla reissulla tavoitteena on tuplata äänimäärä ja vetää samat biisit kaksitoistaäänisesti. On siinä kuskilla ihmettelemistä...
Laulujen lisäksi olemme opetelleet uutta puhetapaa, jossa kaikki vokaalit muutetaan I-kirjaimiksi. Kesällä voimme hyödyntää tätä Yrttisuon omaa murretta esimerkiksi siten, että pystymme kommunikoimaan pelitilanteessa ilman, että vastustaja ymmärtää sanaakaan! Mikä valttikortti!
Ensi viikonlopun vietämme hyvin ansaittua vappulomaa naamiaistunnelmissa. Sen jälkeen alkaa viimeinen loppurutistus ennen odotettua sarjakautta, joka alkaa keskiviikkona 12. toukokuuta kotiottelulla Ylihärmää vastaan.
Mutta sitä ennen Valon naiset toivottavat koko suurelle pesisperheelle oikein riehakasta vappua! Ps. Olethan jo liittynyt faniryhmäämme Facebookissa? Täältä löydät sivuillemme.
-Heli-
(28.4.2010)
KAUDEN ALKU LÄHESTYY
Viisi kuukautta. 20 viikkoa. Yli 150 tuntia harjoittelua. Koukkunäppejä, kakkosjatkelyöntejä ja vastaantulotreenejä. Kuntopalloja, palavereja ja nopeuskestävyyttä. Nämä ovat palasia, joista Valon naiset ovat talven aikana parsineet vankkaa pohjaa ovella kolkuttelevalle Superpesis-kaudelle 2010.
Kuokkalan Graniitti, Hipposhalli, Killerin kupla ja Kuntomaailman punttisalit ovat tulleet enemmän kuin tutuiksi. Verta, hikeä ja kyyneliä olisi ehkä liian dramaattinen lausahdus kuvaamaan joukkueen taivalta. Ilo, nauttiminen ja täysillä tekeminen loisivat luultavasti todenmukaisemman mielikuvan harjoittelun arjesta. Vaikka aina pallot eivät olekaan napsuneet keskelle mailaa, ja 15:s juostu veto olisi tuonut veren maun suuhun. Työtä on kuitenkin tehty. Pilke silmäkulmassa ja hyvässä hengessä. Rakkaudesta lajiin.
Eikä työ ole suinkaan loppunut. Tilkkujen yhteen sovitteleminen jatkuu edelleen. Välietappi halli-SM-turnauksen muodossa antoi lujaa uskoa niihin asioihin, joita joukkue taustavoimineen on tehnyt pitkän pimeän talven. Pelit Lappeenranna Pesä-Ysejä ja Kirittäriä vastaan todistivat nuoren ja verrattaen kokemattoman joukkueen olevan ennakkoluulottomasti valmiina ja kykenevä
haastamaan kaikki muut sarjassa pelaavat 11 joukkuetta.
Hallikausi päättyy aprillipäivän harjoitusotteluun Siilinjärven Pesistä vastaan, joka tulevalla kaudella on varmasti yksi Valottarien päävastustajista.
Ulkoilmaan lähdetään totuttelemaan heti tekonurmien ollessa sulina. Harjoituspelejä pelataan ainakin Lappeenrannassa ja Seinäjoella. Virallisesti Valottaret juoksevat ensimmäistä kertaa kiilaan 12. toukokuuta, jolloin Yrttisuon uudistetulle pesäpallostadionille vastaan asettuu Ylihärmän Pesis-Junkkarit.
Kaksinkertaisen runkosarjan lisäksi pelataan paikallislohkot, minkä ansiosta paikallisderbyä pääsee Yrittisuolla seuraamaan kahteen otteeseen. Ensimmäistä kertaa jo heti kesäkuun alussa. Vaikka hallitseva viisinkertainen suomenmestari Kirittäret ei olekaan Valon päävastustaja tulevana kesänä, ovat Valottaret varmasti nälkäisinä taistelemassa kaupungin kuningattaren kruunusta.
Pian päästään näkemään kuinka tiukaksi joukkue on saanut kenttänsä ommeltua ja kuinka saumattomasti sen yhteistyö toimii. Kaikkien aikojen kuumin jyväskyläläinen pesiskesä on edessä. Olkaa valmiina. Olkaa paikalla.
-Taina-
(1.4.2010)
VALON SUPERNAISET PELASIVAT LUPAAVASTI
Hipposhallikauden avannut naisjoukkue pelasi ajoittain mallikkaasti Reisjärven Pilkettä vastaan helmikuussa pelatussa harjoitusottelussa. Avausjaksolla Valottaret rallattelivat iloisesti taululle lukemat 8-2 koko ryhmän onnistuessa rooleissaan.Tainan 0-tilanteen tolppa ja ulkokentän aggressiivinen liike pitivät Pilkkeen tilanteet vähissä.
Toiselle jaksolle molemmat joukkueet tekivät vaihdoksia. Pilke vaihtoi lukkaria, ja Valolla oli vaikeuksia ehtiä edes lyömään, ja ensi jakson hyvä keskittyminen vaihtui sanailuun
syöttöjen oikeellisuudesta. Jakso vieraille 2-1.
Kotiutuslyöntikisa meni tasan 2-2. Kokonaisuus oli hyvällä tasolla ja
treenit jatkuvat ensiviikonloppuna halli-SM-turnauksessa, jossa Valo saa ensi
tuntuman Superpesiksen tempoon.
-Timppa-
(21.2.2010)
|
